Tapaa Inan Isik

"Elämäni ensimmäinen tanskalainen aamiainen oli mielenkiintoinen kokemus.”

Teksti: Oliver Enné

Kun haluamme ymmärtää paremmin, millaisia me pohjoismaalaiset oikein olemme, on ehkä paras kääntyä tänne toisesta maasta tai kulttuurista saapuneen puoleen. Muodin sisäänostaja Inan Isik muutti 25-vuotiaana pieneen kylään Tanskaan yli 13 miljoonan asukkaan Istanbulista työskentelemään muodin parissa. Hän jakoi meille muistikuvansa ensimmäisestä nauttimastaan pohjoismaalaisesta aamiaisesta, ujoista tanskalaisista ja heidän oletetusta aamuhappamuudestaan.

Siitä on jo seitsemän vuotta, kun sain harjoittelupaikan muodin parista ja muutin Tanskaan. Muutin 13 miljoonan asukkaan Istanbulista Brandeen, Jyllantiin.

Saavuttuani Tanskaan kyselin kollegaltani: ”Missä se kaupunki on?”. En ollut koskaan nähnyt samanlaista paikkaa, kaikki ne pellot ja pienet tiet…!

Minulle kerrottiin, että pohjoismaalaiset saattavat olla ujoja ja joskus jopa vähän tylyjä. En ole kuitenkaan samaa mieltä. Ihmiset täällä ovat vain paljon kiireisempiä kuin Turkissa. Minusta ihmisten kiire johtuu siitä, että aikaa on rajallisesti ja ihmiset haluavat käyttää sen tehokkaasti. Suurin osa ihmisistä täällä on todella ystävällisiä.

Maistaessani ensimmäisen kerran tanskalaista aamiaista, pidin sitä ihan omituisena. Olin tilannut kahvilan ruokalistalta aamiaisen ja he toivat minulle lohta. Kalaa aamiaiseksi? En koskenutkaan siihen. Söin vain jogurtin.

… Ja koin melkoisen shokin, kun söin leipää ensimmäistä kertaa. Se maistui niin oudolta, en ollut koskaan aikaisemmin syönyt tummaa leipää. Nykyään se on suurinta herkkuani ja alan jopa kaivata sitä Turkissa ollessani. Siellä me syömme ainoastaan vaaleaa leipää.

Kutsun usein ystäviäni turkkilaiselle aamiaiselle. Valmistan silloin kaiken alusta alkaen itse: turkkilaista cemen-leipää, jossa on mukana tomaattia ja valkosipulia, uppomunia sekä kaymak-voita hunajalla, oliivilla, hillolla ja juustolla höystettynä. Aamiaisen kanssa juomme appelsiinitäysmehua tai kuumaa vettä sitruunan ja hunajan kera. Se voi kuulostaa erikoiselta pohjoismaalaiseen aamiaiseen tottuneelle, mutta minä rakastan sitä.

Meidän aamiaiskulttuurimme eroaa pohjoismaalaisesta melko lailla.Turkissa perheet syövät aamiaisen yhdessä, joka aamu. Aamiainen on tärkeä osa aamurutiinejamme. Tanskassa aamiainen on vähän kuin pakollinen paha ja se syödään nopeasti, jotta ehdittäisiin nopeammin päivän askareiden pariin.

Muutettuani Tanskaan syön aamiaista harvemmin, yleensä vain viikonloppuisin. Voisiko siis sanoa, että olen sopeutunut aika hyvin?

Tiedän monien inhoavan pimeitä talviaamuja, mutta minä pidän myös niistä. Erityisesti kylmän ilman raikkaudesta, jonka kohtaan ulko-oven avattuani. Hyppään pyörän selkään ja porhallan kaupungin läpi aamun ensimmäisinä tunteina, kun on vielä hämärää. Minusta se on kiva tapa aloittaa aamu.

Työskentelen muodin parissa. Alan maine saattaa olla vähän tärkeilevä ja kyyninen, mutta itse olen kokenut sen täysin päinvastaisena. Ihmiset ovat todella suloisia. Kaikki toivottavat hyvää huomenta saapuessaan toimistolle. Eräs kollegani halaa aina meitä muita aamuisin. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta siitä saa tosi positiivista energiaa. Ehkä alan toimia samoin.

Turkiksi "gunaydin" tarkoittaa ”hyvää huomenta”.

Inan Isik, 32-vuotta, työskentelee Ganni-vaatemerkkillä Kööpenhaminassa.